Eilen ihan oikeasti onnistuin. Mutta kyllähän kasvissyöjän täytyy nyt ainakin osata soijarouhekastike tehdä. Ainakin minusta. Tosin siinäkin olen onnistunut epäonnistumaan. Minä tein kastikkeen eilen niin, että paistoin pilkotun sipulin reilussa rasvassa, laitoin vähän valkosipulirouhetta (tuore oli päässyt loppumaan) ja soijarouheet. Annoin soijarouheen imasta rasvaa itteensä (lisäsinkin sitä vähän vielä) ja vähän jauhoja (joo-o!). Sitten vettä ja turvotin, lopuksi valkosipulitomaattimurskaa. Mustapippuria ja chiliexplosionia mauksi. Niin ja suolaa. Suolaa ei välttis ois kyllä tarvinnut, mä luulen. Tagliatellen kanssa maistui makoisalta.
Tänään sain yllätyksellisen kahvivieraan. Oli unohtanut avaimensa ja minä säilytän vara-avainta. En todistetusti ole ehkä maailman parhain avaimenvartija, mutta olen ottanut opikseni. Nyt avain siis oli tallessa ja siinä sitten riitti juttua, että kahvit piti keittää. Hui kauhistus, miltä kämppä näytti, kun näki sen nyt tavallaan toisen silmin. Siivousinto vähän iski. Onneksi on viikonloppu aikaa siivota. Mutta miksi kerron tästä. Tarjosin vieraalleni tietysti leipomiani brownieseja ja yhdessä todettiin, että eihän ne kovin hyviä sitten olekaan. Onneksi tiedän erään, jolle kelpaa myös minun keittiöni aarteet.
 |
| R.I.P. brownies |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti