Lussepitsa

Oletko jo ehtinyt pähkäilemään pääsi puhki sillä, mitä Lucian päivänä laittaisi ruoaksi? Ei hätää, Emma's here to help you! Kaikkihan alkoi siitä, etten syönyt koko päivänä juuri mitään. Sitten kiiruhdin veo-iltaan, jossa ihana lehtorimme oli tehnyt itse piirakkaa, jossa oli mm. artisokansydämiä. Eihän sillä maha täyttynyt, joten iltamasta suunnistin suoraan kauppaan ja ostin juurikin niitä artisokansydämiä, aurajuustoa ja tankoparsaa. Palkkapäiväkin ja kaikkea. Oli varaa. Se on mukavaa. Koska oli kova nälkä, eli kiire saada ruokaa, ostin valmispohjia. Yleensä teen pohjani itse, mutta nyt oli pakko.

Pannulle rasvaa, puolikas sipuli perään, vähän soijarouhetta, vettä ja tomaattimurskat. Maustin sörsselin pitsamausteella. Sen levitin kahdelle pohjalle (yksi pohja jäi säästöön) ja päälle tankoparsat. Siinä vaiheessa toinen näytti ihan ripsipitsalta. Höhöö. Vähän pilkotut artisokan sydämet ja sipuli toinen puolikas silputtuna. Päälle runsaasti auraa ja tava juustoa. Nam.

Lussepitsa ennen uunia

Pari vuotta sitten söin elämäni ensimmäisen lussepullan kotimatkalla rankalta Köpiksen reissulta, tänä vuonna elämäni ensimmäisen lussepitsan. Millon saan eka kerran olla Lucia?

http://www.youtube.com/watch?v=Mk0FyZqNp5Q

Ai miksi tämä sai nimen Lussepitsa? No höh. Totta kai siksi, että se on valkoinen, vähän punaista tuolla "vyönä". Olitko vähän tyhmä, jos et tajunnu???+?????!?!?!?#!PPI!"?=

Wupdiduu!

Eilen ihan oikeasti onnistuin. Mutta kyllähän kasvissyöjän täytyy nyt ainakin osata soijarouhekastike tehdä. Ainakin minusta. Tosin siinäkin olen onnistunut epäonnistumaan. Minä tein kastikkeen eilen niin, että paistoin pilkotun sipulin reilussa rasvassa, laitoin vähän valkosipulirouhetta (tuore oli päässyt loppumaan) ja soijarouheet. Annoin soijarouheen imasta rasvaa itteensä (lisäsinkin sitä vähän vielä) ja vähän jauhoja (joo-o!). Sitten vettä ja turvotin, lopuksi valkosipulitomaattimurskaa. Mustapippuria ja chiliexplosionia mauksi. Niin ja suolaa. Suolaa ei välttis ois kyllä tarvinnut, mä luulen. Tagliatellen kanssa maistui makoisalta.

Tänään sain yllätyksellisen kahvivieraan. Oli unohtanut avaimensa ja minä säilytän vara-avainta. En todistetusti ole ehkä maailman parhain avaimenvartija, mutta olen ottanut opikseni. Nyt avain siis oli tallessa ja siinä sitten riitti juttua, että kahvit piti keittää. Hui kauhistus, miltä kämppä näytti, kun näki sen nyt tavallaan toisen silmin. Siivousinto vähän iski. Onneksi on viikonloppu aikaa siivota. Mutta miksi kerron tästä. Tarjosin vieraalleni tietysti leipomiani brownieseja ja yhdessä todettiin, että eihän ne kovin hyviä sitten olekaan. Onneksi tiedän erään, jolle kelpaa myös minun keittiöni aarteet.

R.I.P.  brownies

Suklaa lohduttaa

Meni niin pipariksi nuo kokkailut tänään, että päätin leipasta jotain suklaista. Leivonnan suhteen olen vähän arempi ja nytkin kaivoin Seitsemän sortin leivonnaiset -kirjan. Sieltä löysin hyvän ohjeen, jonka kaikki aineksetkin oli valmiiksi kaapissa. Noh, ainakin melkein. Voista korvasin osan rypsiöljyllä, mikä ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto. Ostin syksyllä kylmäpuristettua luomurypsiöljyä, jonka tuoksu ja maku on tosi voimakkaat. Huh. Leipoessa vähän hirvitti, sillä rasva-kaakao-litku haisi ihan kamalalta. Pähkinöiden sijaan käytin äitiltä saamani ihme kuivatut hedelmät, pähkinät ja siemenet -seosta.

Browniet ei nyt näytä älyttömän herkullisilta, mutta hyviltä ne maistuu, öljystä huolimatta. Pieni rypsiöljyn aavistus maistuu, mutta en anna sen häiritä. Omnomnom.

Paistelua ja taistelua keittiössä

Kun kotoa muuttaa se siivoampi osapuoli takaisin omaan kotiinsa, keittiökin kärsii.

Onneksi keksin, että tiskivuoren taltuttamisen ajan uunissa ehtii muhia illan herkut. Tänään jääkaapista löytyi aiemmin syksyllä ostetut luomupunajuuret ja -porkkanat. Kaappeihin on myös löytänyt tiensä hirvittävät määrät tomaattipyreetä (enkä edes juuri koskaan käytä sitä), joten niistäpä päätin vääntää apetta itselleni. Koska pikainen reseptien googlailu ei tuottanut tulosta, uunivuokaan päätyi:

• 5 pientä punajuurta paloina
• 2 iso porkkanaa myös paloina
• kourallinen silputtua aurinkokuivattua tomaattia (öljymallia)
• 1 punasipuli paloina
• 3 valkosipulinkynttä
• kourallinen soijarouhetta
• kourallinen riisiä
• kasvisliemikuutio
• kunnon töräys tomaattipyreetä
• reippaalla kädellä rosmariinia, timjamia, provencen yrttejä ja basilikaa

Kansi päälle ja uuniin 200 asteeseen. Ai kuinka kauan? No niin kauan, että voi luoda oman ruokablogin ja tiskata tiskit. Eli aika kauan, mä luulisin.

Nythän siis eletään aikaa, kun blogi on luotu, mutta tiskejä ei ole tiskattu, joten palaamme astialle, kun tiskit on tiskattu ja keittiön täyttää herkullinen (?) tuoksu.

luomus.

Tiskit on tiskattu (kuten kuvasta voi huomata) ja keittiön täyttää ihana tuoksu. Kannen alta paljastui ihanan värinen luomus (kuva ei anna ihan oikeutta sille väriloistolle). Innolla maistoin äsken ruokaa. Hmh. Nyt ei maku vastaa tuoksua lainkaan. Taisin vähän turhan reilulla kädellä heittää niitä yrttejä tuonne sekaan, ruoka maistuu paikoin ihan pesuaineella. Harmi, että makuaistiin perustuva yrttituntemus vähän ontuu vielä, mutta veikkaisin, että syypää on timjami.

Blogi sai siis nimensä mukaisen alun. Tulipahan tiskit tiskattua. Nyt taidan kaivaa pakkasesta jotain pikapaistettavaa ja syödä sittenkin sitä. Tätä ei nyt nimittäin pelasta mikään.

Tätä farssia tahditti Pariisin kevät

P.S. Ravitsevan, värikkään ja terveellisen paistokseni sijaan mahani täyttyi ah niin ihanilla Lidlin lohkoperunoilla ja valkosipuli-hampurilaiskastikkeella.

Eikö näytä herkulliselta? :(