Onneksi keksin, että tiskivuoren taltuttamisen ajan uunissa ehtii muhia illan herkut. Tänään jääkaapista löytyi aiemmin syksyllä ostetut luomupunajuuret ja -porkkanat. Kaappeihin on myös löytänyt tiensä hirvittävät määrät tomaattipyreetä (enkä edes juuri koskaan käytä sitä), joten niistäpä päätin vääntää apetta itselleni. Koska pikainen reseptien googlailu ei tuottanut tulosta, uunivuokaan päätyi:
- 5 pientä punajuurta paloina
- 2 iso porkkanaa myös paloina
- kourallinen silputtua aurinkokuivattua tomaattia (öljymallia)
- 1 punasipuli paloina
- 3 valkosipulinkynttä
- kourallinen soijarouhetta
- kourallinen riisiä
- kasvisliemikuutio
- kunnon töräys tomaattipyreetä
- reippaalla kädellä rosmariinia, timjamia, provencen yrttejä ja basilikaa
Kansi päälle ja uuniin 200 asteeseen. Ai kuinka kauan? No niin kauan, että voi luoda oman ruokablogin ja tiskata tiskit. Eli aika kauan, mä luulisin.
Nythän siis eletään aikaa, kun blogi on luotu, mutta tiskejä ei ole tiskattu, joten palaamme astialle, kun tiskit on tiskattu ja keittiön täyttää herkullinen (?) tuoksu.
luomus.
Tiskit on tiskattu (kuten kuvasta voi huomata) ja keittiön täyttää ihana tuoksu. Kannen alta paljastui ihanan värinen luomus (kuva ei anna ihan oikeutta sille väriloistolle). Innolla maistoin äsken ruokaa. Hmh. Nyt ei maku vastaa tuoksua lainkaan. Taisin vähän turhan reilulla kädellä heittää niitä yrttejä tuonne sekaan, ruoka maistuu paikoin ihan pesuaineella. Harmi, että makuaistiin perustuva yrttituntemus vähän ontuu vielä, mutta veikkaisin, että syypää on timjami.
Blogi sai siis nimensä mukaisen alun. Tulipahan tiskit tiskattua. Nyt taidan kaivaa pakkasesta jotain pikapaistettavaa ja syödä sittenkin sitä. Tätä ei nyt nimittäin pelasta mikään.
Tätä farssia tahditti Pariisin kevät
P.S. Ravitsevan, värikkään ja terveellisen paistokseni sijaan mahani täyttyi ah niin ihanilla Lidlin lohkoperunoilla ja valkosipuli-hampurilaiskastikkeella.
Tiskit on tiskattu (kuten kuvasta voi huomata) ja keittiön täyttää ihana tuoksu. Kannen alta paljastui ihanan värinen luomus (kuva ei anna ihan oikeutta sille väriloistolle). Innolla maistoin äsken ruokaa. Hmh. Nyt ei maku vastaa tuoksua lainkaan. Taisin vähän turhan reilulla kädellä heittää niitä yrttejä tuonne sekaan, ruoka maistuu paikoin ihan pesuaineella. Harmi, että makuaistiin perustuva yrttituntemus vähän ontuu vielä, mutta veikkaisin, että syypää on timjami.
Blogi sai siis nimensä mukaisen alun. Tulipahan tiskit tiskattua. Nyt taidan kaivaa pakkasesta jotain pikapaistettavaa ja syödä sittenkin sitä. Tätä ei nyt nimittäin pelasta mikään.
Tätä farssia tahditti Pariisin kevät
P.S. Ravitsevan, värikkään ja terveellisen paistokseni sijaan mahani täyttyi ah niin ihanilla Lidlin lohkoperunoilla ja valkosipuli-hampurilaiskastikkeella.
 |
| Eikö näytä herkulliselta? :( |
samispiste! olen juuri siirtymässä keittiöalueelle kuorimaan ja lohkomaan. harmi ettei kaapissa ole Auraa, siitä sais kermaviilin kanssa sekoitettua parhaan kastikkeen lohkoperunoille.
VastaaPoistaMinen oo niin reipas, että ite lohkoisin. Aura olis saattanu pelastaa ton mun alkuperäsen muonan. Mut ei aina voi onnistua. Ajattelin ehkä vielä vääntää jotain suklaista. Lohdutukseksi.
VastaaPoistaEt sillain sitten :)
VastaaPoistaTällein joo.
VastaaPoista